Korpinlaulu: Keira

FIN45475/07 Sagaberran Korpinlaulu

(c) Markku Jokinen

KoiraNet: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN45475/07&R=284

rotu: lapinporokoira
syntymäaika: 17.7.2007
väri: domino
kasvattaja: kennel Sagaberran, Marja Koskinen, Rovaniemi
omistaja: Paula Kemppainen, Ristijärvi

isä: Sitisuurpeto

(c) Heidi Ruuhonen

emä: Sagaberran Jänkäruusu

Terveys

lonkat A/A
kyynärät 0/0
polvet 0/0
silmät kortikaalinen katarakta (HC)
prcd-PRA genotyyppi a (terve vanhempien tulosten perusteella)

Näyttelyt

1 x ROP
1 x SERT
1 x VASERT
2 x ERI
2 x EH
10 x H

Tulokset

Poropaimennuskoe hyväksytty 9.3.2010 Pudasjärvi, kunniamaininta (video)
Poropaimennuskilpailu 7.3.2011, sijoitus 8., pisteitä (90+25)/2 = 57,5p.
Luonnetesti 26.9.2010 Hamina, Metsäkylä (T.Matsuoi - B. Söderholm)

I Toimintakyky +1 kohtuullinen
II Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
IV Taisteluhalu +3 suuri
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +1 erittäin vilkas
VII Kovuus +1 hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Lopputulos +152
Luonnetestivideo

Ensimmäinen ♥ rakkain ♥ kaunein ♥ paras ♥ ihanin.

She's the One. ♥

On vaikea kuvailla Keiraa lyhyesti. Tai ehkei sittenkään, jos sanon, että siinä on Minun Koirani, joka on kuin omistajansa mieli. Välillä huomaan Keiran muistuttavan minua jopa pelottavan paljon - ei siis ole aivan tuulesta temmattu sanonta: sellainen koira, millainen omistaja! Keira on hieman kahtiajakoinen persoona ja äärimmäisyyksien koira, välillä sitä leikkisästi kutsun skitsofreenikoksi tai Tohtori Jekyll - Mr. Hyde -syndroomasta kärsiväksi. Keira on meidän laumamme Neiti ja Prinsessa, joka ei tyydy kuin parhaimpaan. Keira on melko dominoiva ja myös omasta mielestään Paras ja Kaunein, eikä se tule toimeen toisten narttujen kanssa kovinkaan hyvin, vaan ajautuu helposti riitoihin. Se vihaa kastumista, kynsien leikkaamista ja julkisesti tarpeiden tekemistään, ja lenkillä se sipsuttelee vierellä kuin hieno aatelispuudeli. Keira suhtautuu kaikkeen intohimoisesti, joko rakastaen täysillä tai syvästi vihaten. Tutut ja usein tuntemattomatkin ihmiset saavat neidiltä ylitsevuotavan ystävälliset huomionosoitukset, yleensä joko hyppäämällä vasten tai kellahtamalla selälleen maharapsuja vaatien. Jokainen ihminen onkin Keiran mielestä potentiaalinen ystävä ja rapsuttaja, ja tämän luonteenpiirteensä ansiosta se on hankkinutkin itselleen suuren joukon ystäviä ja faneja. Ja varoituksen sana, jos Keiran tapaat ja sille huomiotasi osoitat, älä kuvittelekaan, että voit rapsuttelun ja silittelyn lopettaa halutessasi! Tämä neiti osaa vaatia huomiota ja tietää, miten sitä saadaan, joko hyvällä tai sitten vaikka väkisin! :D

Kuten jo sanoin, kolikolla on kääntöpuolensa ja tästä Prinsessasta löytyy myös sähäkkyyttä ja kiihkeyttä. Keiralla on erittäin voimakas saalisvietti, ja jos sen nenän edestä joku liikkeelle lähtee, oli se sitten lelu, jänis, fasaani, toinen koira tai naapurin kissa, se säntää salamannopeasti perään hyytävänkuuloisen ajohaukun/-kiljunnan kera, eikä luovuta, ennen kuin saa kiinni "saaliinsa" tai kadottaa sen näkyvistään. Erityisen innostunut Keira on ajamaan jäniksiä, joita se osaa myös jäljestää, eli metsästystaipumusta löytyy jonkin verran. Keiralla on myös erittäin suuri taistelutahto, joka on näkynyt jo pennusta saakka, kun se yritti pikkuisena siirtää metsässä kaatuneita puunrunkoja ja rullalle käärittyjä mattoja aivan tohkeissaan. Keira rakastaa repimis- ja taisteluleikkejä, eikä se luovuta koskaan. Patukat ja muut lelut ovatkin Keiralle erinomainen tapa palkata ja motivoida harrastuksissa, toisaalta se myös kiihtyy niistä helposti liikaakin. Ruoka on Keiralle myös porokoiranartulle tyypilliseen tapaan Hyvin Tärkeä Asia, ja se kiipeää vaikka takapuoli edellä puuhun, jos palkkana on herkkua. Keiran motivointi on siis helppoa, mutta sen pehmeys, hieman puutteellinen keskittymiskyky ja ehkä liiallinen älykkyyskin ovat tuottaneet haasteita kaltaiselleni kokemattomalle ohjaajalle harrastusrintamalla. Keiran suosikkilajeja on ollut agility, jossa sen nopeus ja sähäkkyys ovat eduksi. Tällä hetkellä pääharrastuksemme on paimennus, joka on Keiralle aivan synnynnäinen kutsumus, ja koiran valtavan innostuksen myötä myös emäntä on lajiin täysin hurahtanut. Olemme opetelleet sekä lampaiden että porojen paimentamista, ja tulevana keväänä ja kesänä osallistumme taas kaikille leireille, joihin budjetti vain venyy!

Keira paimentamassa elämänsä toisella paimennusleirillä, Koirakoulu Vietissä Kiimingissä.
(c) Taru Vallius

Keira on koira, joka jakaa mielipiteitä missä tahansa liikummekin. Osa ihastuu sydämensä pohjasta tähän erikoisen väriseen, isokorvaiseen ja possunenäiseen neitiin, jolla on jättimäiset suklaasilmät täydellisine kajaleineen ja pitkät koivet joilla pääsee kovaa. Osan mielestä se taas ei ole porokoiraa nähnytkään, vaan on värivirheellinen ties-mikä huskylaikasusihukkanen. Keiran vaalea dominoväritys onkin hyvin harvinaislaatuinen etenkin suomalaisessa lapinporokoirakannassa, Ruotsissa ja Norjassa tämänkaltaisia koiria löytyy jokunen. Olenkin käynyt Keiran kanssa paljon näyttelyissä vaihtelevalla menestyksellä, mutta lähinnä vain harvinaisen väristä yksilöä esille tuodakseni. Ehkäpä vielä joku kaunis päivä dominoon suhtaudutaan suopeammin kuin nykyisellään!

Keira jouluna 2012.

Keira on ollut mitä parhain valinta ensimmäiseksi omaksi koirakseni, ja en voi kuin kiittää kaikkia osallisia, että sain tämän ihastuttavan neidin itselleni! Vaikka Keira ei tule itse koskaan jälkikasvua saamaan sen silmistä löytyneen kaihin takia, haaveissa on silti saada tulevaisuudessakin itselle samaa sukulinjaa kuin Keira, sillä se on puutteistaan ja omituisuuksistaan huolimatta silti minulle niin täydellisen sopiva koira ja uskomaton persoona, juuri sellainen kuin lapinporokoiraa ottaessani toivoinkin.

Keiran kutsumanimiä
Keiki, Keke, Kekkuli, Keikistelijä, Rinsessa, Possunenä, Hysky, Neiti Sievänen, Mamman mussukka, Hullu koira, Sekopää, The Biaatch